Parvekkeen lattian kaltevuus eli kaadot katsotaan urakoitsijan virheeksi silloin, kun toteutus ei vastaa hyvää rakentamistapaa tai sopimusasiakirjoja, vaikka asiakirjoissa ei olisi annettu yksityiskohtaisia ohjeita kallistuksen asteesta.
Keskeisiä perusteita urakoitsijan vastuulle ovat:
- Hyvän rakentamistavan laiminlyönti: Urakoitsijan on ammattilaisena ymmärrettävä veden poisjohtamisen kriittinen merkitys rakenteiden kestävyydelle. Oikeuskäytännössä on vahvistettu, että vaakatasossa oleva tai sisäänpäin kalteva pinta on hyvän rakennustavan vastainen, koska se kastelee rakenteita ja aiheuttaa vaurioita. Urakoitsijan tulee noudattaa alan yleisiä laatuvaatimuksia (kuten RT-kortteja), jotka edellyttävät selvää ulospäin suuntautuvaa kaltevuutta veden ohjaamiseksi pois rakenteista.
- Huomautusvelvollisuuden laiminlyönti: YSE 1998 -ehtojen mukaan urakoitsijalla on velvollisuus ilmoittaa tilaajalle viipymättä, jos hän havaitsee suunnitelmissa tai tilaajan antamissa määräyksissä virheellisyyksiä, jotka vaarantavat hyvän rakennustavan mukaisen lopputuloksen. Jos urakoitsija huomaa, ettei toimivia kaatoja voida toteuttaa annettujen suunnitelmien mukaan, mutta tekee työn silti huomauttamatta asiasta, hän vastaa itse virheellisestä toteutuksesta.
- Ammattitaitovaatimus ja suunnitelmien tulkinta: Urakoitsijan edellytetään tulkitsevan sopimusasiakirjoja alan asiantuntijana. Vaikka tilaajan toimittama piirustus osoittaisi rakenteen vaakasuoraksi, urakoitsija ei voi ammattilaisena vedota pelkästään kuvaan, jos hän tietää tai hänen pitäisi tietää, että toteutustapa johtaa vedenpito-ongelmiin.
Takuuaikana urakoitsijalla on käännetty todistustaakka, mikä tarkoittaa, että hänen on kyettävä osoittamaan virheen johtuvan hänestä riippumattomasta syystä vapautuakseen vastuusta. Mikäli urakoitsija laiminlyö virheen korjaamisen kohtuullisessa ajassa, tilaajalla on oikeus teettää korjaustyö toisella urakoitsijalla alkuperäisen urakoitsijan kustannuksella.
