Julkisivuremonteissa materiaaleihin ja toteutustapaan liittyvät riidat ratkaistaan ensisijaisesti arvioimalla, onko urakoitsija noudattanut sopimusasiakirjoja, valmistajan ohjeita ja hyvää rakentamistapaa. Seuraavassa analysoimme julkisivuremontin materiaalivalintoja sekä toteutustapaa oikeuskäytännön ja YSE 1998 -ehtojen valossa.
1. Onko käytetty oikeita materiaaleja julkisivutyypin mukaan?
Urakoitsija on velvollinen käyttämään sopimuksessa määriteltyjä materiaaleja. Hänellä on kuitenkin ammattilaisena laaja selonotto- ja huomautusvelvollisuus, jos materiaalimääritys on ristiriitainen tai teknisesti toimimaton.
- Ristiriitaiset tiedot: Jos suunnitelmissa on ristiriita (esim. tekstissä lukee ”valkoinen” mutta koodi tarkoittaa ”harmaata”), urakoitsija ei saa sokeasti tilata materiaalia koodin perusteella. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2006:56 katsonut urakoitsijan olevan korvausvelvollinen, kun hän tilasi julkisivulevyt pelkän tyyppimerkinnän mukaan varmistamatta väriä, joka oli tekstiosassa määritelty toisin,. Urakoitsijan olisi ammattilaisena pitänyt havaita ristiriita.
- Epäselvät vaihtoehdot: Jos suunnitelmat mahdollistavat useita eri toteutustapoja tai materiaaleja (esim. kalliimpi ja halvempi), eikä laatutasoa ole tarkemmin määritelty, urakoitsijalla on lähtökohtaisesti oikeus valita edullisempi vaihtoehto, kunhan se täyttää tekniset vaatimukset. Tämä vahvistettiin ratkaisussa KKO 2007:5 (lattiamateriaalitapaus),.
- Soveltumaton alusta: Urakoitsija ei saa asentaa pinnoitetta, jos alusta ei sovellu siihen. Turun hovioikeus (2017) katsoi, että urakoitsija vastasi virheestä, kun hän oli asentanut sokkelin pinnoitteen (rouhepinnoite) väärin kallistetun sokkelin päälle. Urakoitsijan olisi ammattilaisena pitänyt ymmärtää, ettei pinnoite kestä vedelle alttiissa rakenteessa, ja huomauttaa asiasta tilaajalle,.
2. Onko työ tehty valmistajan ohjeiden ja hyvän rakennustavan mukaisesti?
Hyvän rakentamistavan noudattaminen on YSE 1998 15 §:n mukainen yleisvelvoite. Oikeuskäytännössä ”hyvä rakentamistapa” kytketään usein suoraan valmistajan asennusohjeisiin ja alan yleisiin ohjekortteihin (esim. Ratu, by-ohjeet).
- Valmistajan ohjeiden sitovuus: Urakoitsijan on noudatettava materiaalivalmistajien ohjeita. Tapauksessa Helsingin HO 13.2.2019 rappausurakka katsottiin virheelliseksi, koska rappausverkko oli asennettu kiinni villaan eikä rappauslaastin sisään, kuten ohjeistus edellytti. Tämä heikensi rakenteen lujuutta ja aiheutti halkeilua. Oikeus totesi, että urakoitsija oli laiminlyönyt noudattaa ”materiaalivalmistajien antamia käyttöohjeita”.
- Yksityiskohtien merkitys: Samassa ratkaisussa (Helsingin HO 13.2.2019) katsottiin virheeksi se, että rappaus oli tehty kiinni ikkunakarmeihin ilman joustavaa saumaa tai irrotuskaistaa. Vaikka suunnitelmissa ei olisi ollut yksityiskohtaista kuvaa liitoksesta, hyvän rakentamistavan (mm. Betoniyhdistyksen julkaisut) mukaan liitos on tehtävä joustavaksi.
- Työturvallisuus ja menetelmät: Myös työtapojen on oltava turvallisia. Vaasan hovioikeus (8.8.2023) tuomitsi urakoitsijan vahingonkorvaukseen, kun timanttiporaus oli suoritettu ilman riittävää vedenkäyttöä ja jälkivalvontaa, mikä aiheutti tulipalon. Urakoitsija ei ollut noudattanut laitevalmistajan ohjeita eikä Ratu-kortin ohjeistusta tulitöistä.
3. Vastuu, jos ratkaisu lyhentää julkisivun käyttöikää
Jos valittu toteutustapa tai asennusvirhe lyhentää julkisivun odotettavissa olevaa teknistä käyttöikää, kyseessä on virhe, joka voi johtaa laajaan korvausvastuuseen myös takuuajan jälkeen.
- Olennaisesti lyhentynyt käyttöikä: Helsingin hovioikeus (13.2.2019) totesi, että jos julkisivurappauksen teknisen käyttöiän tulisi olla 30–50 vuotta, mutta virheiden vuoksi se on vain noin 10 vuotta, kyseessä on vakava rakennusvirhe eikä normaali kuluminen. Koska virheet (kuten verkotus ja kiinnikkeet) johtuivat asennusohjeiden vastaisesta työstä, urakoitsijan katsottiin syyllistyneen törkeään laiminlyöntiin. Tämä tarkoitti, että urakoitsija vastasi virheistä myös 2 vuoden takuuajan jälkeen (YSE 30 §).
- Koko rakenteen uusiminen: Jos virheen korjaaminen vaatii rakenteen purkamista (esim. vesieristeen korjaus vaatii päällirakenteiden purkua), urakoitsija vastaa myös näistä purku- ja uudelleenrakennuskustannuksista. Tämä periaate vahvistettiin korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2001:14, jossa aliurakoitsija joutui korvaamaan vesieristeen päällä olleiden rakenteiden purkamisen, koska se oli välttämätöntä virheen korjaamiseksi.
- Arvonalennus vs. korjaus: Jos virhe on vähäinen eikä vaikuta kestävyyteen (esim. pieni esteettinen haitta), urakoitsija voi selvitä hinnanalennuksella (YSE 27 §). Mutta jos virhe altistaa rakenteet kosteudelle tai rapautumiselle (kuten halkeamat rappauksessa), tilaajalla on oikeus vaatia virheen korjaamista, koska se vaikuttaa rakennuksen elinkaareen ja turvallisuuteen.
Yhteenveto: Urakoitsija vastaa siitä, että materiaalit ja työtavat ovat suunnitelmien, valmistajan ohjeiden ja hyvän rakentamistavan mukaisia. Jos ohjeita rikotaan ja julkisivun käyttöikä lyhenee tämän seurauksena, urakoitsija on usein vastuussa korjauskustannuksista täysimääräisesti, jopa kymmenen vuoden vastuuajan puitteissa.
