Julkisivuremontin laatuvirheiden arvioinnissa keskeistä on erottaa toisistaan puhtaasti esteettiset haitat ja teknistä toimivuutta tai kestävyyttä heikentävät virheet. YSE 1998 -ehtojen mukaan urakoitsijan on suoritettava työ siten, että se vastaa sopimusasiakirjoja, viranomaismääräyksiä ja hyvää rakentamistapaa.
1. Halkeamat, epätasaisuudet ja värivirheet
Halkeamat ja tekninen käyttöikä: Julkisivun pinnoitteen halkeamat eivät ole vain kosmeettinen haitta, jos ne vaarantavat rakenteen teknisen kestävyyden.
- Helsingin hovioikeuden ratkaisussa (2019) katsottiin, että jos eristerappaus halkeilee ja irtoilee laajalti, kyseessä on vakava rakennusvirhe, joka altistaa rakenteet kosteusvaurioille ja lyhentää merkittävästi julkisivun elinkaarta.
- Jos julkisivun tekniseksi käyttöiäksi on arvioitu esimerkiksi 30–50 vuotta, mutta laajoja vaurioita ilmenee jo 10 vuoden kuluttua, kyse ei ole normaalista kulumisesta vaan urakkasuorituksen virheestä.
Värivirheet ja ristiriitaiset asiakirjat: Väärä värisävy katsotaan virheeksi, jos se poikkeaa sovitusta.
- Korkeimman oikeuden ratkaisussa (KKO 2006:56) urakoitsija tilasi julkisivulevyt tyyppimerkinnän mukaan, joka tarkoitti harmaata levyä, vaikka tekstissä luki ”valkoinen”. Urakoitsija oli vastuussa virheestä, koska hänen olisi ammattilaisena tullut havaita asiakirjojen ristiriitaisuus ja varmistaa oikea väri ennen tilausta.
Epätasaisuudet ja vedenpoisto: Pintojen epätasaisuus on virhe erityisesti silloin, kun se estää veden poistumisen rakenteista.
- Turun hovioikeuden ratkaisussa (2017) todettiin, että pellitysten ja pintojen on oltava ulospäin kaltevia. Sisäänpäin kallistava tai vettä keräävä tasainen pinta on hyvän rakennustavan vastainen, ja urakoitsija vastaa tällaisesta virheestä, vaikka suunnitelmissa ei olisi erikseen mainittu kallistuksia.
2. Kiinnitysten näkyvyys tai pinnoitteen irtoaminen
Pinnoitteiden kiinnitykseen ja alustaan liittyvät virheet johtuvat usein valmistajan ohjeiden tai hyvän rakentamistavan laiminlyönnistä.
- Asennusvirheet: Pinnoitteen irtoaminen on selkeä virhe, jos asennus ei noudata ohjeita. Esimerkiksi rappausverkon asentaminen kiinni eristevillaan eikä laastikerroksen sisään on katsottu törkeäksi laiminlyönniksi, koska se heikentää rappauksen lujuutta ja aiheuttaa halkeilua.
- Kiinnikkeet: Jos kiinnikkeet (kuten heilurihaat) asennetaan väärään kulmaan vastoin ohjeistusta, ne voivat aiheuttaa rappauksen painumisen ja halkeilun. Tällainen asennustapa katsotaan urakoitsijan vastuulla olevaksi virheeksi.
- Irtoavat laatat: Jos julkisivulaatat (esim. Stonel) irtoavat, syynä voi olla kiinnikkeiden vähäisempi määrä kuin valmistajan ohjeistus edellyttää. Tällöin urakoitsija on korvausvelvollinen.
3. Oikeus vaatia korjausta vs. hinnanalennus
Tilaajalla on ensisijainen oikeus vaatia virheen korjaamista. Hinnanalennus tulee kyseeseen vain rajatuissa tilanteissa.
Korjausvelvollisuus on ensisijainen:
- YSE 1998 27 §:n mukaan urakoitsijan on korjattava sopimuksenvastainen työntulos.
- Jos virhe on teknisesti merkittävä (esim. kosteusriski tai rapautuminen), tilaajalla on oikeus vaatia virheen korjaamista tai uusimista, eikä urakoitsija voiuitata virhettä pelkällä hinnanalennuksella.
- Korjausvelvollisuus on laaja: Jos virheen korjaaminen vaatii muidenkin rakenteiden purkamista (esim. vesieristeen korjaus vaatii päällysrakenteiden purkua), urakoitsija vastaa myös näistä kustannuksista.
Hinnanalennus toissijaisena:
- Hinnanalennus (YSE 27 § 2 mom.) tulee kyseeseen vain, jos virheen oikaiseminen ei ole välttämätöntä ja korjaaminen aiheuttaisi virheen merkitykseen nähden kohtuuttomia kustannuksia.
- Käytännössä hinnanalennusta sovelletaan lähinnä pieniin esteettisiin virheisiin, jotka eivät vaikuta rakennuksen kestävyyteen tai käytettävyyteen. Esimerkiksi värivirhetapauksessa (KKO 2006:56) korvausta soviteltiin, koska täydellinen uusiminen olisi ollut taloudellisesti raskasta suhteessa pelkkään esteettiseen haittaan, mutta lähtökohtaisesti urakoitsija oli silti vastuussa.
- Jos virhe aiheuttaa vaaraa tai rappeutumista, sitä ei voi sovittaa hinnanalennuksella.
